Helsinki Cine Aasian vuoden 2020 ohjelmisto on julkistettu!
Tänä vuonna festivaalilla Suomen ensi-iltansa saa 18 itä- ja kaakkoisaasialaista elokuvaa kahdeksasta eri maasta. Lisäksi Kino Reginassa nähdään teatteria itäaasialaisessa elokuvassa esittelevä klassikkosarja. Helsinki Cine Aasiaa vietetään Korjaamolla, Kino Reginassa ja Orionissa torstaista sunnuntaihin 12.–15.3.2020.
Helsinki Cine Aasian liput tulevat myyntiin torstaina 27.2.2020 festivaalin verkkosivuilla. Liput maksavat 10 euroa, sarjakortti (5 lippua) on 45 euroa ja lippu vauvakinoon maksaa 8 euroa. Festivaalin aikana lippuja voi ostaa myös elokuvien esitysteattereista Korjaamo Kinosta, Orionista ja Kino Reginasta.
Helsinki Cine Aasian 2020 avajaiselokuva on tiibetiläinen Balloon (Qi qiu, 2019). Tiibetin tunnetuimman elokuvantekijän Pema Tsedenin uusin työ on palkittu jo useilla festivaaleilla ympäri maailman, esimerkiksi Venetsiassa, Chicagossa sekä Tokion FILMeXin pääpalkinnolla. 1980-luvun Tiibetiin, yhden lapsen politiikan aikaan sijoittuva elokuva kuvaa perinteisen ja modernin maailman yhteensovittamista lämminhenkisesti ja vienosti hymyillen. Lammaslaumaa kasvattavat kolmen lapsen buddhalaiset vanhemmat joutuvat luovimaan luonnon, henkisyyden, politiikan ja vapaan tahdon ristipaineessa.
Myös Pema Tsedenin aiempi elokuva, road movie Jinpa (Zhuang si le yi zhi yang, 2018) nähdään festivaalilla. Venetsian elokuvajuhlilla parhaasta käsikirjoituksesta palkitussa, Wong Kar-wain tuottamassa elokuvassa yhdistyvät mystisyys, musta huumori ja kiehtovat vuoristomaisemat. Keski-Aasian vuoristoaroille vie myös kazakstanilais-japanilainen The Horse Thieves. Roads of Time (Orujasu no shiroi uma, 2019). Yerlan Nurmukhambetovin ja Lisa Takeban ohjaus on 12-vuotiaan pojan näkökulmasta kuvattu, lännenelokuvien klassisin elementein kerrottu tarina idän avarista maisemista.
Festivaalin vieraaksi saapuu japanilaisohjaaja Amano Chihiro. Hän esittelee uuden elokuvansa Mrs. Noisy (Misesu Noizi, 2019), joka on ajan hermolla oleva humaani tragikomedia. Uuteen kotiin muuttaneen kirjailijan ja hänen naapurinsa riita paisuu sosiaalisen median sensaatioksi, jolla on arvaamattomat vaikutukset kumpaankin osapuoleen. Ajankohtainen elokuva osoittaa, että totuus on häilyväinen armottoman somehöykytyksen kasvaessa lumivyöryn lailla.
Hektiseen nykymenoon ottaa kantaa myös Omori Tatsushin rauhallisen hienostunut Every Day a Good Day (Nichinichi kore kojitsu, 2018), jossa nuorelle Norikolle hengellistä voimaa elämän tyrskyissä tarjoaa perinteinen japanilainen teeseremoniaharrastus. Opettajaa esittää muun muassa Shopliftersistä (2018) tuttu Kiki Kirin yhdessä viimeisistä rooleistaan. Japanilaisesta teetaiteesta chadosta ja sen filosofiasta kertoo festivaalin keskustelutilaisuudessa Chado Urasenke Tankokai -yhdistyksen perustaja ja kunniapuheenjohtaja Jouni Elomaa.
Elokuvantekoa ja inspiraatiota taiteesta
Kuusikymmentä vuotta elokuvia tehneen Obayashi Nobuhikon uusin elokuva Labyrinth of Cinema (Umibe no Eigakan – Kinema no Tamatebako, 2019) on pasifistinen ja mielikuvituksellinen eepos, jossa kirjaimellisesti upotaan Japanin sotien ja sotaelokuvien historiaan. Nuoret elokuvaharrastajat päätyvät elokuvateatterin katsomosta keskelle vaihtuvia taisteluita samuraiajoilta alkaen ja kahlaavat läpi elokuvatekniikan aikakausia säestetyistä mykkäelokuvista nykyelokuvaan.
Murahashi Naokin tragikoomisen mockumentaryn eli mukadokumentin Extro (Ekisutoro, 2019) pääosassa ovat yleensä elokuvissa taustalle jäävät nimettömät avustajaesiintyjät eli ekstrat. Samuraidraamojen vakiokuvauspaikassa Warp Station Edossa riittää säpinää, kun pakettiin sekoitetaan veteraaniekstran henkilökuvaa, poliisin peiteoperaatiota ja tosielämän tunnettujen nimien cameoesiintymisiä. Mukana myös Obayashi!
Elokuvanteolla on oma roolinsa myös Anocha Suwichakornpongin ja Ben Riversin omintakeisessa, dokumentaarisuutta ja fiktiota yhdistävässä elokuvassa Krabi, 2562 (2019). Tyylitelty kollaasi tutkailee Etelä-Thaimaan luonnonkauniin rantaparatiisin eri kerroksia yllättävissäkin ulottuvuuksissa. Festivaalin puheohjelmassa Thaimaan turismista ja paikallisten kokemuksista keskustelevat Vanitsri Tirkkonen The Finnish Thai Association ry:stä ja Timo Kuronen Siemenpuu-säätiöstä.
Parasta uutta kiinalaista elokuvaa edustaa festivaalilla Cannesissa ensi-iltansa saanut, neljästä veljeksestä muutosten keskellä kertova Dwelling in the Fuchun Mountains (Chun jiang shui nuan, 2019). Gu Xiaogangin debyyttielokuva on kuin moderni versio sille nimen ja inspiraation antaneesta Huang Gongwangin 1300-luvun käärömaalauksesta: jokimaisemissa verkkaisesti avautuva taideteos. Kiinalaisesta maisemamaalauksesta festivaalin keskustelutilaisuudessa kertoo taiteilija Pan Jianfeng.
Nykymaailman kipupisteitä ja yksityisiä kokemuksia
Yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen on ohjelmiston usean nykymaailmaan sijoittuvan elokuvan teemana. Taiwanilaisen Ming-Lang Chenin The Teacher (Wo de linghun shi ai zuo de, 2019) kertoo nuoresta opettajasta, joka työssään yrittää aktivoida oppilaitaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vapaa-ajallaan toimii tasa-arvoisen avioliittolain aktivistina. Rakkautta vanhempaan mieheen vaikeuttavat ulkoiset paineet ja ennakkoluulot. Taiwan hyväksyi Aasian ensimmäisenä maana samaa sukupuolta olevien avioliiton vuonna 2019. Seksuaalivähemmistöjen tilanteesta Taiwanilla ja Manner-Kiinassa keskustelevat Helsinki Cine Aasian ja Suomi-Kiina-seuran järjestämässä tilaisuudessa uskontoa ja homoseksuaalisuutta Taiwanilla tutkinut Sami Huttunen ja kiinalais-suomalainen Wenbing Wang.
Ikääntyneiden avioerot ovat Japanissa kasvava ilmiö. Aihetta käsittelee lämpimästi Kobayashi Shotaron draamakomedia Only The Cat Knows (Hatsukoi: Otosan, Chibi ga Inaku Narimashita, 2019), jossa yli 50 vuotta naimisissa olleen, lähes vailla keskusteluyhteyttä elelevän pariskunnan liitto uhkaa tulla tiensä päähän kissan katoamisen aiheuttaman kriisin myötä.
Korealaisdraama Way Back Home (Bimilui jeongwon, 2019) seuraa yksilön trauman läpikäyntiä sekä sen vaikutuksia identiteettiin ja läheissuhteisiin. Kymmenen vuoden takainen raiskaus palaa tekijän pidätyksen myötä Jeong-wonin elämään ja pakottaa hänet käsittelemään aiemmin tukahduttamansa kokemuksen. Menneisyyden käsittelyn myötä elämältä putoaa pohja, jonka rakentumista uudelleen naisohjaaja Park Sun-joon esikoisohjaus seuraa toiveikkaasti.
Yhteys läheisiin on kadonnut myös taiwanilaiselokuvassa Synapses (Nage wo zui qin’ai de mosheng ren, 2019). Tyttären paluu vankilasta, isän etenevä Alzheimerin tauti, uusiin rooleihin sopeutuminen ja ristiriitaiset odotukset aiheuttavat kipuilua Zhangin perheessä. Chang Tso-chin sävykkään tunnelmallinen perhetarina jatkaa taiwanilaiselokuvien hienoja perinteitä. Elokuvassa on yhteys myös perinteiseen kiinalaiseen teatteriin, josta nähdään näytöksen jälkeen Kiinan perinteisen teatterin akatemiasta valmistuneen Elias Edströmin esitys ja kuullaan lisää aiheesta.
Itäaasialaiset teatteriperinteet ovat teemana myös Helsinki Cine Aasian ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin festivaalin yhteydessä järjestämässä esityssarjassa, jossa nähdään kolme klassikkoelokuvaa: Kurosawa Akiran Miehet, jotka astuivat tiikerin hännälle (Tora no o wo fumu otokotachi, 1945), Ichikawa Konin Näyttelijän kosto (Yukinojo henge, 1963) ja Chen Kaigen Jäähyväiset jalkavaimolle (Ba wang bie ji, 1993).