Haastateltavana ohjaaja Bat-Amgalan Lkhagvajav

 

Bat-Amgalan Lkhagvajaven ja Ian Allardycen vilpittömän hurmaava elokuva They Sing Up On The Hill kuuluu Helsinki Cine Aasian ohjelmistoon. Kysyimme Lkhagvajavelta hänen inspiraationlähteistään, vaikutteistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan ja pyysimme häntä valitsemaan suosikkinsa Helsinki Cine Aasian tämän vuoden ohjelmistosta.

Mikä inspiroi sinua tekemään elokuvan They Sing Up On The Hill?

Ihan alkuun minun täytyy mainita englantilainen ystäväni Ian Allardyce, joka asuu nykyään Iso-Britanniassa. Me olemme olleet ystäviä pitkään ja me olemme tehneet elokuvia yhdessä jo vuodesta 2003. Saimme idean tätä elokuvaa varten jo tuolloin mutta silloin meillä ei vielä ollut mahdollisuutta toteuttaa ideaamme, ja se hautautui pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon.

Onneksemme voitimme vuonna 2016 yhdellä lyhytelokuvallamme kameralaitetuen Panavisionilta. Silloin ymmärsimme tilaisuutemme tulleen ja päätimme vihdoin tehdä sen musiikkielokuvan, josta olimme puhuneet vuosia.

Kolme vuotta sitten tapasin myös Dulguun Bayasgalanin, joka esittää elokuvassa pääosaa. Hän on mongolialainen muusikko, joka kuitenkin laulaa englanniksi. Se on edelleen uutta Mongoliassa. Kirjoitin elokuvan erityisesti Dulguun mielessä ja suostuttelin hänet sitten elokuvaan mukaan. Elokuvan kummatkin päätähdet ovat tosielämässä tunnettuja muusikoita Mongoliassa. Dulguun tunnetaan nimellä Magnolian (mikä kuulostaa samalta kuin ’mongolialainen’ englanniksi, ’Mongolian’) ja naispääosan esittäjä Nomin-Erdene Munkhbat (taiteilijanimeltään NMN) aloitti uransa rap-artistina vaikka nykyään hän laulaakin enemmän.

Minkä tarina halusit elokuvalla kertoa?

Me halusimme tehdä nykyaikaisen mongolialaisen elokuvan ja avata erilaisen näkökulman Mongoliaan. Voidaan sanoa, että halusimme rikko stereotyyppisen kuvan siitä, mitä Mongolia on ja tehdä elokuvan erityisesti kansainväliselle yleisölle. Mongolia on kehittyvä maa, missä ihmiset edelleen yrittävät lähinnä selviytyä. Osa ihmisistä eksyy muutoksessa, osa inspiroituu paitsi mongolialaisista perinteistä myös länsimaalaisista vaikutteista. Tämä näkyy myös mongolialaisessa musiikissa. Mongolialaisella musiikilla on vahvat perinteet, ja moderni mongolialainen musiikki yhdistelee perinteisiä elementtejä länsimaalaisiin vaikutteisiin.

Mistä olet saanut vaikutteita elokuvien tekemiseen?

Rakastan 1950–80-luvuilla tehtyjä mongolialaisia elokuvia. Noina aikoina elokuvantekijöihin kohdistui painetta tehdä propagandaelokuvia. Siitä huolimatta he onnistuivat ujuttamaan omat ideansa elokuviin salaista kieltä käyttäen. Joskus kun katson noiden aikojen elokuvia, ajattelen “voi miten coolia ja nokkelaa” tai “vau, hän lähestyi ideaa tällä tavalla kertoakseen haluamansa tarinan” – siten että viranomaiset eivät ymmärtäisi salaista viestiä.

Kansainvälisesti, rakastan Kim Ki-Dukin elokuvia ja myös Kiinan viidennen sukupolven ohjaajat kuten Zhang Yimou ovat minulle tärkeitä elokuvantekijöitä. Rakastan myös iranilaisia elokuvia. Mielestäni sekä kiinalaisissa että iranilaisissa elokuvissa on oma erityinen tyylinsä ja vahva identiteetti. Unelmani on tehdä elokuvia, joissa on samalla tapaa vahva mongolialainen tyyli ja identiteetti!

Minkä elokuvan näit viimeksi?

Ennen Helsinki Cine Aasiaa näin viimeksi Wang Quanin elokuvan Öndög. Se esitettiin myös Berlinalessa ja oli siellä aika menestyksekäs. Vaikka sen ohjaaja on kiinalainen, elokuva kuvattiin Mongoliassa ja myös sen tarina on mongolialainen. Se on mielestäni todella, todella hyvä elokuva. Sekä tarina että ohjaajan tyyli ovat todella cooleja. Rakastan hänen tapaansa kertoa tarina yksinkertaisesti, nokkelasti ja osittain jopa hiljaisuuden kautta.

Elokuvan tuottaja oli ennen näyttelijä ja hän itse asiassa esiintyy yhdessä minun lyhytelokuvistani. Hän toi hiljattain Wang Quanin Mongoliaan ja heillä oli toiveena käydessään näyttää Öndög Mongoliassa suurelta valkokankaalta. No, sattumalta meidän toimistollamme on suuri valkokangas, joten elokuva esitettiin siellä! Oli aika hauskaa katsoa Öndög – ihan pian sen jälkeen kun se oli esitetty Berlinalessa – omassa toimistossani.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Tietysti aion tehdä lisää elokuvia! Tällä hetkellä minulla on parikin ideaa, mutta ne vaativat vielä paljon työtä enkä voi vielä sanoa niistä sen enempää. Uskoisin, että niiden loppuunvieminen kestää kolme, neljä vuotta. Kummatkin elokuvat tulevat käsittelemään muuttuvaa Mongoliaa ja mongolialaista identiteettiä.

Mitä elokuvia Helsinki Cine Aasian ohjelmistosta suosittelisit?

Katsoin juuri japanilaisen animaatioelokuvan Night Is Short, Walk on Girl, ja se oli todella hyvä. Seuraavaksi aion katsoa An Elephant Sitting Still -elokuvan. Siihen liittyy surullinen tarina… (Elokuvan ohjaaja Hu Bo teki itsemurhan pian sen valmistumisen jälkeen.) Haluan kunnioittaa ohjaaja Hu Bon muistoa katsomalla koko neljä tuntia pitkän elokuvan elokuvateatterissa.