Muru 
Helsinki Cine Aasia 2026 kiittää ja kumartaa!
Ensi vuonna juhlistetaan festivaalin 15-vuotistaivalta, mutta sitä ennen järjestämme myös erikoisnäytöksiä mm. 1.4. Vuotalolla.
Muista myös vastata asiakaskyselyymme ja voita sarjalippu vuodelle 2027. Kyselyn löydät täältä
Nähdään elokuvissa!
Helsinki Cine Aasian ohjelmistoon kuuluu kiinnostavien elokuvien lisäksi jälleen kiehtovia keskustelutilaisuuksia. Mikä olisikaan parempi tapa viettää taukoa elokuvien välissä kuin perehtyä asiantuntijoiden seurassa mieltä kutkuttaviin aiheisiin kuten matkustaminen diktatuurissa, sodanjälkeiset yhteiskunnalliset muutokset tai perinteisten avioliittokäsitysten murrokset?
Lauantaina ohjelmassa on kaksi aiheiltaan antoisaa keskustelutilaisuutta. Matkustamisesta ja valokuvaamisesta Pohjois-Koreassa on kertomassa valokuvaaja Onni Aaltonen. Aulassa on koko festivaalin ajan esillä myös Aaltosen upea valokuvanäyttely In Transit – Travelling in North Korea. Vaihtoehtoista dystooppista yhdistyneiden Koreoiden totalitaristista valtiota pääsee ihmettelemään samana iltana elokuvassa The Fin.
Päivän toisessa puheohjelmassa elokuva- ja kulttuuriharrastaja Thu Nguyen on keskustelemassa Vietnamin yhteiskunnallisista muutoksista sodan päättymisen jälkeen ja sen näkymisestä elokuvissa. Teema on läsnä elokuvassa Ky Nam Inn, joka esitetään ennen keskustelutilaisuutta.
Sunnuntaina on vuorossa Japanin perinteisiin ja muuttuviin avioliittokäsityksiin pureutuva keskustelutilaisuus. Aiheesta on keskustelemassa japanilaisen estetiikan dosentti, tietokirjailija Minna Eväsoja. Teemasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa katselulistalle perjantaina ja sunnuntaina esitettävä elokuva Sato and Sato.
Kaikille avoimet keskustelutilaisuudet järjestetään Kinopalatsin ylimmän kerroksen aulassa, heti Kaisaniemenkadun sisäänkäynnin vieressä. Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan!
Matkustaminen Pohjois-Koreassa. Suomeksi. La 14.3. klo 16:15.
Vietnam After the War. Englanniksi. La 14.3. klo 19:30.
Avioliitto Japanissa. Suomeksi. Su 15.3. klo 16:05.
14. Helsinki Cine Aasia-festivaalin avaa torstaina 12.3. Japanissa ilmiöksi noussut kabuki-teatterikuvaus Kokuho – kabukin mestari. Lee Sang-ilin ohjaus kertoo kahdesta näyttelijästä, jotka kasvavat saman mestarin suojeluksessa ja kilpailevat samasta perinnöstä: oikeudesta nousta näyttämön huipulle ja kantaa eteenpäin vuosisataista taidemuotoa. Elokuva on saavuttanut suosiota Japanissa sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa, päätyen kaikkien aikojen katsotuimmaksi elokuvaksi maan historiassa. Kokuhoa on laajasti pidetty yhtenä viime vuosien merkittävimmistä japanilaisista elokuvateoksista, ja se on herättänyt myös laajasti kiinnostusta perinteiseen taidemuotoon.
Kokuho – Kabukin mestarin näytös toteutetaan yhteistyössä Cinema Mondon kanssa. Elokuva saa ensi-iltansa teattereissa 27.maaliskuuta.
Koko ohjelmisto julkistetaan helmikuun viimeisellä viikolla
Helsinki Cine Aasian koko ohjelmisto julkaistaan festivaalin nettisivuilla tiistaina 24.2. ja nelipäiväisen elokuvajuhlan lipunmyynti käynnistyy torstaina 26.2. Liput festivaalin näytöksiin maksavat 12,50 euroa ja viiden lipun sarjakortti 50 euroa. Keskustelutilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Helsinki Cine Aasia järjestetään maaliskuussa torstaista 12.3. sunnuntaihin 15.3. ja ilman vapaaehtoisia ei festivaalimme toteutuisi. Vapaaehtoishakumme onkin nyt auki! Tarvitsemme vapaaehtoisia festivaalin aikana sekä jo helmikuussa julisteidemme ja katalogiemme jakelua varten. Tutustu tarjolla oleviin tehtäviin.
Jos olet käytettävissä jo helmikuusta alkaen julisteiden levittämisessä, kerrothan sen hakemuksessasi. Jokainen talkoolainen saa festivaalipassin, jolla pääsee osallistumaan vapaa-ajallaan elokuviin ja muita etuja.
HAKU VUODEN 2026 FESTIVAALILLE ON PÄÄTTYNYT.
****************************************************************
Festivaalin ohjelmistossa on luvassa jälleen laaja valikoima tuoreimpia aasialaisia elokuvia. Festivaalin aikana voi sukeltaa kiinalaisten, japanilaisten, korealaisten ja muiden aasialaisten elokuvantekijöiden teoksiin hersyvästä komediasta koskettavaan draamaan.
Lisätietoa ohjelmistosta ja lipunmyynnistä saat parhaiten seuraamalla festivaalin somea – ole kuulolla ja varmista, ettet jää paitsi viimeisimmistä uutisista.
Valmistaudu matkaan aasialaisen elokuvan lumoavaan maailmaan – nähdään maaliskuussa!
Kuva: Tanja Ryhänen
Koe valitut helmet kevään festarilta Cinema Orioniossa!
Keskellä kuuta keskiviikkoisin nähdään kolme elokuvaa:
11.6. klo 19:30 Karst
16.7. klo 19:30 Caught By The Tides
13.8. klo 19:30 Teki Cometh
Liput kesäsarjan näytöksiin löydät Cinema Orionin verkkokaupasta.
Lippuja myydään myös teatterin kassalla.
Nähdään elokuvissa!
Kuva: Tomi Rantanen
Helsinki Cine Aasia on jättänyt Kinopalatsin salit, ja vähitellen elämä asettuu omaan uomaansa. Tänäkin vuonna festivaali tarjosi jälleen mahdollisuuden tutustua aasialaisen elokuvan viime vuosien kirkkaimpiin tähtiteoksiin, jotka olisivat muuten todennäköisesti ohittaneet Suomen teatterit kokonaan. Tällaisia ovat muun muassa Guan Hun Cannesin Un Certain Regard -palkittu Black Dog, Tokion elokuvajuhlilla palkittu Yoshida Daihachin Teki Cometh ja kiinalaisen mestariohjaajan Jia Zhangken uusin elokuva Caught by the Tides.
Sekä aasialaisen elokuvan harrastajana että siitä kirjoittavana ammattilaisena törmään usein kysymykseen: missä aasialaisia elokuvia voi oikein katsoa? Aasian maat kiinnostavat ja tulevat kiinnostamaan yhä enemmän, kun matkustelu lisääntyy ja populaarikulttuuri kansainvälistyy. On faktaa, että varsinkin tuoreempi harrastajasukupolvi haluaa nykyään yleensä katsoa elokuvansa vain laillisesti, jolloin jäljelle jäävät lähinnä suoratoistopalvelut ja fyysiset kopiot. Suomalaiseen teatterilevitykseen päätyvät vain hyvin harvat teokset.
Japanilaisista elokuvista täälläpäin maailmaa nähdään yleensä enemmän animea kuin näyteltyä elokuvaa – viime vuonna seitsemän anime-elokuvaa, kolme näyteltyä japanilaista elokuvaa ja toki Wim Wendersin saksalais-japanilainen tuotanto Perfect Days. Eteläkorealaisista elokuvista saadaan nauttia lähinnä niinä vuosina, kun jokin Park Chan-wookin tai Bong Joon-hon kaltainen iso nimi sellaisen tekee. Kiinalainen animaatioelokuva Ne Zha 2 paiskoo tällä hetkellä muita elokuvia sivuun kansainvälisissä lippukassatilastoissa, ja on jo nyt animaatioelokuvien maailman katsotuimpien elokuvien ykkösenä. Suomessa sitä tuskin tullaan näkemään. Ja Aasiaan kuuluu lukuisia muitakin maita kuin nämä ”isot kolme” – tämän vuoden festivaalilla nähtiin elokuvia esimerkiksi Kirgisiasta, Indonesiasta ja Vietnamista. Teatterilevityksessä sirkat sirittävät.
Omaa ansiokasta työtään tekevät toki elokuvafestivaalit, joista erityisesti Rakkautta & Anarkiaa on ollut aasialaisen elokuvan maahantuonnin pioneeri ennen Cine Aasiaa, sekä pienet itsenäiset elokuvateatterit, jotka esittävät sekä klassikoita että oman levitystoiminnan kautta tulevia uutuuksia.
Aasialainen populaarikulttuuri on monelle tärkeä harrastus, mutta elokuvat auttavat meitä myös ymmärtämään paremmin Aasian yhteiskuntia ja historiaa, kuten Korean tutkimuksen apulaisprofessori Andrew Logie taustoitti sunnuntaina ennen Etelä-Korean vuoden 1979 vallankaappauksesta kertovaa 12.12 The Day -elokuvaa. Nyt, kun Etelä-Koreassa tapahtui viime vuonna uusi vallankaappausyritys ja poikkeustilan julistus, teoksesta tuli jälleen ajankohtainen. Elokuva oli vuoden 2023 lippukassahitti, ja kansanjoukkojen vastustus esti vuoden 2024 tilanteen kärjistymisen vakavammaksi.
Vaikka tällaiset tapahtumat saattavat tuntua meille kaukaisilta, juuri elokuvien kautta voimme oppia Aasiasta paljon sellaista, joka jäisi muuten kielimuurien taakse. Helsinki Cine Aasia on mukana luomassa tilaa näille tarinoille, jotka avaavat uusia näkökulmia ja tuovat maailman lähemmäs meitä. Vaikka festivaali on nyt ohi, sen herättämät ajatukset ja tunteet elävät vielä pitkään. Kiitos oivalluksista ja pienistä kulttuurimatkoista, ja nähdään taas ensi vuonna!
Viktoria Murskaja
Kuva: Tomi Rantanen
Helsinki Cine Aasia jatkoi vaikuttavaa kasvuputkeaan. 13. kertaa järjestetyn festivaalin kokonaiskävijämäärä nousi lähes 3 200 henkilöön, mikä tarkoittaa huikeaa 30 % kasvua edellisvuoteen verrattuna. Tämän vuoden festivaali oli ohjelmistoltaan laajin koskaan, ja suuremmat salit Finnkino Kinopalatsissa mahdollistivat entistä useamman elokuvan ystävän pääsyn näytöksiin.
”Festivaali tavoittti tänä vuonna aiempaa paljon laajemman yleisön ja näimme monia uusia kasvoja katsojien joukossa. Lipunmyynti lähti myös heti hienosti käyntiin”, toteaa festivaalin taiteellinen johtaja Eija Niskanen ”Myös festivaalin elokuvamäärä ja eri lajityyppien kirjo oli kaikkien aikojen runsain. Olemme tyytyväisiä, että kaikki elokuvat löysivät yleisönsä”, Niskanen iloitsee.
Suosituimmat elokuvat Japanista ja Etelä-Koreasta
Festivaalin laajin ohjelmisto koskaan sisälsi monipuolisesti elokuvia eri puolilta Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, sekä yhden elokuvan Kirgisiasta. Suurimmat yleisömäärät keräsivät japanilainen lämminhenkinen perhedraama Takano Tofu, Cannesissa palkittu kiinalaiselokuva Black Dog sekä korealainen shamanismijännäri Exhuma. Lisäksi festivaalin yhteydessä järjestetyt keskustelutilaisuudet ja oheistapahtumat vetivät runsaasti yleisöä.
Osa elokuvista mahdollista nähdä myös festivaalin jälkeen
Festivaalin elokuvia nähdään uusintoina kesällä Cinema Orionin kesäsarjassa, minkä lisäksi Vuotalolla esitetään 2. huhtikuuta indonesialainen krokotiilifarmilla tapahtuva horror-draama Crocodile Tears. Myös Korean Film Archiven ja Kino Reginan kanssa yhteistyössä tuotetun korealaisen elokuvan kulta-aika-sarjan näytökset jatkuvat koko kevään ajan Kino Reginassa.
Kuva: Tomi Rantanen
Mistä Aasia yleensä tunnetaan? Elokuvista, sarjoista ja musiikista sekä näihin liittyvistä fani-ilmiöistä tietysti, unohtamatta myös ruokaa ja ravintoloita. Internet-aikakaudella helposti lähestyttävät populaarikulttuurin ilmiöt ovat tuoneet kaukaisetkin kulttuurit lähemmäksi meitä.
Helsinki Cine Aasian lauantai paljon kiinnostavia elokuvia, joiden kautta pääsi tutustumaan näihin kaikkiin osa-alueisiin. Aamun sai aloittaa Mihara Mitsuhiren verkkaisella Takano Tofu -elokuvalla, eräänlaisella Japanin omalla versiolla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta. Hiroshiman Onomichissa asuvan jääräpäisen tofumestarin katseen kautta elokuva käsittelee Japanin artesaanikulttuuria, sukupolvenvaihdoksen haasteita sekä atomipommituksen pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisten elämään ja terveyteen. Ruokaelokuvat aina Juzo Itamin Tampoposta nykypäivään ovat olleet merkittävä osa japanilaista populaarikulttuuria – onhan maan ruokakulttuuri yksi maailman visuaalisimmista ja monipuolisimmista.
Anime on kiistatta yksi viime vuosikymmenten suurimmista populaarikulttuurin ilmiöitä, joka on siirtynyt asiaan omistautuneiden nörttien elokuvakerhoista ja komeroista valtavirtaan. Suoratoistopalvelujen ansiosta anime on nyt kaikkien ulottuvilla, ja sitä saattaa eksyä vilkaisemaan myös Japanista sinänsä epäkiinnostunut ihminen. Kyoto Animation -studion riveistä ponnistaneen Naoko Yamadan The Colors Within -elokuvan jälkeen japanilaisen populaarikulttuurin suosiosta järjestettiin myös paneelikeskustelu. Museo Leikin Tokiosta Tapiolaan – japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa -näyttelyn tekoon osallistuneet projektitutkija Anna Salonen ja harrastaja Ninni West kertoivat omia havaintojaan ilmiöstä. Westin mukaan nykyinen sukupolvi on alkanut tottua animen muotokieleen jo lapsena – tietenkin Muumien ja Pokémonin kautta, mutta hänelle itselleen on ollut tärkeä myös Candy Candy, jonka päähenkilön vaalea, suuri tukka ja leveät helmat sointuvat hyvin lolitamuodin kanssa.
Jos Japani-harrastuksen juuret etenkin Suomessa kiinnostavat, Tokiosta Tapiolaan -näyttelyn sisältöihin pääsee nykyään tutustumaan myös verkossa. Espoon Tapiolassa sijaitsevassa Museo Leikissä näyttely on esillä vielä 22.3.2026 asti.
Aasialaisen populaarikulttuurin hitti-ilmiöillä on toki myös omat varjopuolensa. Viime vuosina on nostettu esiin sekä animaattorien ja manganpiirtäjien heikot työolot ja matalat palkat että Japanin ja Etelä-Korean idolitehtailun eettiset ongelmat ja epäreilut sopimukset. Taidetyön haasteita sivusi myös lauantaina nähty Naoko Ogigamin Maru, jonka päähenkilö työskentelee elokuvan alussa epäkiitollisessa roolissa nykytaiteilija Takashi Murakamia vahvasti muistuttavan taiteilijaukon assistenttina.
Viihdeteollisuuden ongelmia käsiteltiin vielä syvällisemmin Sum Namkoongin ohjaamassa Time to Be Strongissa, jonka on tuottanut Korean kansallinen ihmisoikeuskomissio. Elokuva seuraa kolmea entistä k-pop-idolia, jotka ovat joutuneet orjasopimusten vuoksi taloudelliseen ahdinkoon ja traumatisoituneet lyhyeksi jääneen uransa epäonnistumisesta. Vaikka kuluttajina meillä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä Aasian varsin homogeenisella mediakentällä tapahtuu, on tärkeää tiedostaa myös kauniin pinnan alla piilevät ongelmat.
Viktoria Murskaja
Kuva: Tanja Ryhänen
Eteläkorealainen elokuvaohjaaja Hong Sang-soo kuuluu jo jonkinlaiseen festivaaliklassikoiden kastiin, sillä tuottelias ohjaaja pystyy pykkäämään vuodessa useammankin kokopitkän elokuvan. Muistan ikuisesti vuoden 2018 Rakkautta & Anarkiaa -festarit, jossa aasialaisesta populaarikulttuurista innostuneena nuorena menin katsomaan minulle tuntemattoman korealaisen ohjaajan elokuvaa. Olin tottunut siihen, että eteläkorealaiset elokuvat ovat monipolvisia ja dramaattisia, joten olin hieman järkyttynyt mustavalkoisesta keskusteluelokuvasta, joka tapahtuu lähes kokonaan samassa kahvilassa. Vuosien varrella lienevät monet K-Pop-fanit astuneet samaan ansaan ja löytäneet jotakin uutta. Myöhemmin opin toki tykkäämään Hongista, mutta ymmärrän, jos kaikki eivät jaksa.
Tämän vuoden Helsinki Cine Aasiassa nähdään ohjaajan toiseksi uusin elokuva, By the Stream, joka tarjoaa Hongin runsaimman hahmogallerian pitkään aikaan, vaikka tuttujen näyttelijöiden kohtaaminen alkaa jo muistuttaa vanhojen ystävien tapaamista. Taideyliopistoon sijoittuva elokuva seuraa näytelmäsketsiä ohjaavaa nuorta opettajaa ja hänen setäänsä, jonka annetaan ymmärtää olevan syystä tai toisesta canceloitu ohjaaja-näyttelijä. ”Olen eronnut – kymmenen vuoden jälkeen he vihdoin uskoivat, ja vaimokin muutti lopulta mielensä” tokaisee mies elokuvan loppupuolella lakonisesti.
Hongin kohtaaminen näyttelijä Kim Min-heen kanssa Right Now, Wrong Thenin kuvauksissa vuonna 2015 muutti molempien uran suunnan peruuttamattomasti. Parisuhde ja taiteellinen yhteistyö on kansainvälisen tunnustuksen lisäksi ajanut kaksikon kohun keskelle kotimaassaan Etelä-Koreassa, jossa Hong ei ole pystynyt eroamaan vaimostaan, koska tämä ei ole suostunut. Lupaavan Kimin ura Etelä-Koreassa on jatkunut Park Chan-Wookin The Handmaidenin pääroolin jälkeen käytännössä vain Hongin elokuvissa.
Pettämiskohu toi Hongin elokuvien sojunhuuruisiin keskusteluihin uuden ulottuvuuden, jossa omaelämäkerrallisuus rupesi sekoittumaan hahmojen moraalisiin paineisiin yhä vahvemmin. Hongin hahmot ovat usein luovia tekijöitä, jotka pohtivat ääneen suhdettaan pettämiseen, alkoholiin ja tupakkaan – harvoin tosin mitenkään erityisen tuskaisina. Fanit vitsailevatkin toisinaan ohjaajan elokuvien kasvaneen multiversumiksi, eräänlaiseksi Hong Cinematic Universeksi. He eivät ole väärässä, sillä Hongin intertekstuaalisten viittausten seuraaminen rupeaa lähestymään Marvel-supersankarielokuvien vaatimaa loren tuntemusta ja metatasojen lukemista.
Hong on kansainvälisen tason tekijä, joka tekee silti elokuvansa mikrobudjetilla. Etelä-Korea on tullut tunnetuksi etenkin luokkatietoisista suuren yleisön viihdetuotteistaan, kuten Parasite tai Squid Game, tai väkivaltaisista trillereistä paikallissävyllä, kuten eilisen illan päättänyt blockbuster-kauhu Exhuma. Hongin tarinat ovat rehellisesti keskiluokkaisten ja akateemisten ihmisten tarinoita, eivätkä sellaisena ymmärrettävästi kaikkia kiinnosta. Ne tarjoavat kuitenkin toisenlaisen ikkunan korealaiseen yhteiskuntaan, jossa juuri viime vuosikymmenten taloudellisen kehityksen aikaansaama hyvinvointi mahdollistaa uudenlaisen ajelehtimisen ja prokrastinoinnin. Harva ohjaaja uskaltaa kuvata kaupunkilaisten elämää sellaisella rehellisyydellä, joten suosittelen varauksetta Hongin elokuvia kaikille Etelä-Koreasta kiinnostuneille.
Korealaisen elokuvan ystäville on tänään luvassa paljon uutta kiinnostavaa katsottavaa – k-popin kääntöpuoliin pureutuvan Time to Be Strongin ja historiallisen toimintatrilleri Harbinin lisäksi kello 18.30 kuullaan keskusteluohjelma ”Korean Cinema History: Continuity and Discontinuity”, jossa Korean elokuva-arkiston Hwang Min-jin kertoo Korean elokuvahistoriasta. Siihen voi jatkaa tutustumistaan myös festivaalin jälkeen Helsinki Cine Aasian ja Kino Reginan yhteisessä elokuvasarjassa.
Viktoria Murskaja
Kuva: Tanja Ryhänen
Helsinki Cine Aasia polkaistiin käyntiin torstaina 13.3. Cinema Orionissa vietetyillä avajaisilla. Kun astelin taas tuhannetta kertaa sisään Orionin aulaan, pohdin että tunnelma tällä festivaalilla tuntuu aina olevan jotenkin poikkeuksellisen lämmin ja arvostava. Kun maljat oli nostettu, alkoi teatteri pian täyttymään innostuneista aasialaisen elokuvan ystävistä ja mukavasta puheensorinasta.
Festivaalin avasi Guan Hun Cannes-palkittu Black Dog, joka tarjosi rouheita aavikkomaisemia, runollista kuvakerrontaa ja lukemattomia suloisia koiria. Kiinan vauhdikkaasta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja kaupungistumisesta on jo tehty paljon elokuvia, kuten esimerkiksi sunnuntaina 16.3. festivaalilla nähtävä Jia Zhangken Caught by the Tides. Silti Hun elokuva onnistuu sanomaan ilmiöstä jotakin uutta rakentamalla paralleeleja vuoden 2008 Pekingin olympialaisten ja maaseudun siistiytymiseen tähtäävän villikoirajahdin välillä.
Ei tarvitse osata kiinaa ymmärtääkseen punaisten kirjoitusmerkkien talojen seinillä tarkoittavan purkutuomiota. Jyrkän yhteiskunnallisen kritiikin sijaan Hu ohjaa kuitenkin katsojaa pohtimaan ilmiötä rauhallisesti yksilön näkökulmasta. Elokuvan tähtiä ovat pieni musta koira ja vaitonainen päähenkilö Lang, joka tuntuu olevan henkistä sukua Nicolas Winding Refnin Driven tuppisuiselle kuljettajalle. Vankilasta vapautuva Lang on pudonnut Kiinan kehityksen kelkasta ja ajautunut ongelmiin – toisaalta Pink Floydia fanittava hahmo on saattanut hautoa ulkopuolisuuden jo tunteita pitkään. Koiraystävästä tulee hänen varjonsa ja omatuntonsa – muistutus siitä, että autiomaan rujon ja kovia kokeneen pinnan alla on yhä jäljellä valtameren verran inhimillisyyttä.
Koska meillä on tapana nähdä eläimissä tiettyä viattomuutta, jota ihmisissä ei enää ole jäljellä, juuri eläinystävät valkokankaalla voivat mahdollistaa syvän affektiivisen tunnekokemuksen. Toisaalta suhteemme eläimiin mutkistuu heti, jos niiden kokemusmaailma tuntuu meistä riittävän kaukaiselta. Black Dogin jälkeen esitetty Tumpal Tampubolon Crocodile Tears käytti krokotiileja pikemminkin vieraannuttavasti – otusten näennäinen hitaus ja intensiivinen tuijotus loi elokuvaan
piinaavan vaikutelman, joka tuki tarinan poikkeuksellista hahmodynamiikkaa. Indonesialaisessa draamassa poikaansa pakkomielteisesti suojeleva äiti on ilmetty kävelevä red flag, varsinainen ylisuojeleva krokotiiliemo, joka on valmis nielaisemaan lapsensa vaikka omaan kitaansa.
Valitettavasti jokainen meistä on saanut todistaa, kuinka eläimiä kohdellaan kuvauksissa toisinaan myös kyseenalaisilla tavoilla. Jos on yhtään kiinnostunut elokuvahistoriasta, niin epämiellyttäviltä tapauksilta ei ole voinut välttyä. Black Dogin kuvauksissa on käytetty ilahduttavan paljon aitoja haukkuja, jotka kaikki kreditoidaan lopputeksteissä. Erikoistehosteita on toki hyödynnetty, etenkin ihmisten ja eläinten turvallisuuden vuoksi, mutta lopputulos on silti erittäin vakuuttava. Crocodile Tearsin kuivassa betonipuistossa viruvat krokotiilit herättävät vähän enemmän kysymyksiä, mutta jälleen kerran – koska krokotiilin kokemusmaailma on ihmiselle niin etäinen, on kummallisen helppo unohtaa, että kuvauksissa käytetään eläviä eläimiä. Tämä seikka olisi hyvä aina pitää mielessä, vaikka elokuvan järjestelyt olisi hoidettu ensiluokkaisesti.
On mielenkiintoista nähdä, millaisia eläinkuvauksia näemme vielä tulevaisuudessa. Tekoälyn kehittyessä hurjaa vauhtia monet mahdottomalta tuntuvat asiat voivat pian olla mahdollisia, halusimme tai emme. Itse ajattelen kuitenkin, että taitavien eläinnäyttelijöiden, ihmisten ja efektitiimin yhteistyö tuottaa parhaita tuloksia – kuten Black Dogissa onkin tehty.
Sillä aikaa, kun itse pohdiskelin eläimiä Orionissa, pyörivät Kinopalatsissa omat näytöksensä. Mihara Mitsuhiron Takano Tofu -ruokaelokuvan ehtii vielä nähdä lauantaina kello 11:30, ja Yoshida Daihachin Tokion elokuvajuhlien parhaana palkittu Teki Cometh päättää festivaalin sunnuntaina kello 19:30.
Viime vuonna uuden kävijäennätyksen tehnyt Helsinki Cine Aasia on saanut tänä vuonna lisää näytöksiä ja muuttanut Kinopalatsin alakerrasta isompiin saleihin. Etelä-Korean ja Japanin populaarikulttuurin suuri suosio lienee vaikuttanut osaltaan festivaalin kasvuun, mutta on aina ilahduttavaa nähdä yleisössä myös paljon katsojia, jotka tulevat katsomaan elokuvia omalla kielellään.
Viktoria Murskaja
Suurena kissarakastajana en tietenkään voisi olla innostumatta tästä valloittavasta animaatiosta. Elokuvantekijänä minua kiinnostaa myös kovasti erilaiset tekniikat, joilla elokuvia tehdään. Varsinkin, jos hyödynnetään vanhoja tapoja. Rotoskooppaus on nykyään aika harvinaista motion capturen yleistyessä, joten odotan mielenkiinnolla, kuinka tämä ennen yleisestikin käytetty (vaihtelevin menestyksin) tekniikka toimii. Varmaa on kuitenkin se, että jotain erittäin suloista on luvassa.
Joonas, avustava tuottaja
Ghost Cat Anzussa minua vetää puoleensa ennenkaikkea sen omalaatuinen ja söpö animaatio. Rotoscope-tekniikkaa on käytetty onnistuneesti sulavan animaation aikaansamiseksi, samalla hahmosuunnittelu on pyöreää ja pehmeää, jonka ansiosta tekniikan käyttö ei ole ilmiselvää. Lisäksi tarina, jossa seikkailee yokai-hirviöitä ja nasevia puhuva kissa kuulostaa ihanan hauskalta näinä synkkinä aikoina!
Tuukka, toimitus
Hong Sang-soon elokuvissa minua on viehättänyt kerronta, joka etenee arkisissa tilanteissä käytyjen pitkien keskustelujen kautta, joissa pikkuhiljaa ihmisistä paljastuu jotain kiinnostavaa. Visuaalisesti elokuvat ovat äärimmäisen yksinkertaisia mutta se vain tukee kohtausten realismin tuntua.
Tuomas, webmaster
Rakastan Hong San-soon elokuvissa sitä, miten tuntuu kuin palaisit kotiin kun istut alas elokuvateatteriin. Elokuvissa ei juonellisesti kenties tapahdu paljon, mutta pienillä asioilla saadaan kuvattua suuriakin tunteita.
Muru, viestintäpäällikkö
Itsekin queer-yhteisöä edustavana ihmisenä en luonnollisestikaan voisi jättää väliin nähdä meitä käsittelevää tarinaa. Varsinkaan, kun se tulee kulttuurista, joka on minulle niin paljon vieraampi. On myös piristävää nähdä vietnamilainen tarina, joka ei käsittele pelkkää sotaa, vaikka tässä sitäkin on mukana. Vaikka kaipaan elämääni ja maailmaan enemmän iloa ja onnea, on traagiset tarinat usein ne kaikista voimakkaimmat.
Joonas, avustava tuottaja
Deal at the Border oli tyylikäs ja vahva elokuva, joka on jäänyt mieleen. Hyvinkin kansainvälistä tasoa, vaikka Kirgisia onkin pienempi elokuvamaa! Toisena nostaisin taiwanilaisen Yen and Ai-Leen. Vaikka tarinassa on rankkojakin aiheita, oli elokuva tyydyttävää katsottavaa, samalla sekä hienovarainen että omaehtoinen. Molemmat elokuvat olivat myös visuaalisesti vaikuttavia!
Jenni, toiminnanjohtaja
Viet and Namista huokuu ajaton arthouse-elokuvan tyylikkyys. 16 mm:n filmin kuvanlaatu ja trailerissa nähdyt kuvakompositiot muistuttavat menneiden vuosien lämpimistä ja rakeisista elokuvamaailmoista. On myös mielenkiintoista nähdä, miten Vietnamin sodan traumoja ja homorakkautta on kuvattu vietnamilaisesta näkökulmasta.
Tuukka, toimitus
Y2k on ollut viimeisen vuoden suuresti esillä niin muodissa kuin kulttuurissa, ja itselleni aika on hyvinkin nostalgista, tuoden oman teini-iän ilmiöt takaisin kartalle. Victory on ihanan energisoiva, hieman erilainen urheiluelokuva, jonka jälkeen tekee mieli itsekin aloittaa uudelleen cheerleading!
Muru, viestintäpäällikkö
An Unfinished Film on kiinalaisen riippumatonta elokuvaa tekevän auteurin Lou Yen uusin teos, joka kuvaa korona-aikana jumahtavaa elokuvatuotantoa. Salivaihdon yhteydessä elokuvan Maru toinen näytös on siirretty saliin 4.
Myös tänä vuonna ohjelmisto sisältää tunnettujen ohjaajien, kuten Jia Zhangken, Ogigami Naokon ja Hong Sang-soon, odotettuja uutuuksia ja kansainvälisesti puhuttaneita teoksia, mutta myös nousevaa uutta elokuvaa pienemmistäkin elokuvamaista, kuten Kirgisiasta. Festivaalin fokus on Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, sisältäen mm. queer-elokuvaa Vietnamista ja oudon horror-draaman, indonesialaiselle krokotiilifarmille keskittyvän Crocodile Tears.
Festivaalilla nähdään tänä vuonna aiempaa suurempi määrä elokuvia ja myös monipuolisesti tyylilajeja, kuten animaatioita ja dokumenttia.
Erityisteemana on tänä vuonna Etelä-Korea, josta esitellään myös kultakauden klassikoita Kino Reginassa Helsinki Cine Aasian, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Korean Film Archiven yhteistyösarjalla festivaalin molemmin puolin. Sarjan yhteydessä vieraaksi saapuu Koreasta elokuvatutkija Hwang Min-jin, joka esittelee aihetta myös Kinopalatsin keskustelutilaisuudessa festivaalin aikana.
Varsinaisessa festivaaliohjelmistossa Koreasta nähdään mm. jättinimien tähdittämiä tuotantoja, kuten Hyun Binin kassamenestystä kerännyt sotadraama Harbin, Lee Hyerin ysärinostalgiaa nostattava Victory ja jopa BTS:n RM:ää kuvaava dokumentti. Monien festivaaliyleisöiden rakastamalta Hong Sang-soolta tarjolla on By the Stream ja kauhun ystäviä ilahduttaa Exhuma.
Festivaalin avajaiselokuvana on kiinalainen Black Dog, joka sijoittuu Gobin autiomaan läheisyyteen Pekingin olympialaisten vuonna 2008. Cannes Un Certain Regard -palkittu teos leikittelee visuaalisesti upeissa maisemissa, sisältäen mehukkaan roolisuorituksen myös nyky-Kiinan avainohjaajalta Jia Zhangkelta. Jialta itseltään nähdään tämän uusin teos Caught by the Tides, joka lähestyy elokuvantekoa korona-ajan Kiinassa hyödyntäen ohjaajan aiempien elokuvien materiaalia. Korona-aika on teemana myös toisen pitkän linjan auteur-ohjaajan Lou Yen An Unfinished Filmissä.
Aasian vahvoista elokuvamaista myös Japani on edelleen keskeisessä roolissa. Useamman pääpalkintokategorian Tokion kansainvälisillä festivaaleilla voittanut Teki Cometh kuvaa kiehtovasti kirjallisuudenprofessorin vainoharhaista kierrettä. Monille suomalaisille Ruokala Lokki -elokuvastaan ja omintakeisista hahmoistaan tunnettu Ogigami Naoko kuvaa ympyrämuodosta hullaantuvaa taitelijahahmoa elokuvassa Maru.
Japanin monipuolista animaatiotuotantoa puolestaan edustavat ihastuttava The Colors Within ja veijarimainen Ghost Cat Anzu. Paljon puhuttaneena aiheena festivaalilla on mukana toimittaja Ito Shiorin omakohtainen dokumentti Black Box Diaries korkean profiilin raiskaustapauksesta, joka käynnisti Japanin #MeToo-liikkeen. Elokuva on finalistiehdokas dokumenttielokuvien Oscar-sarjassa, mutta poikinut myös lakijuttuja ja kritiikkiä aineiston luvattomasta käytöstä.
Koko ohjelmistoon pääset tutustumaan täällä!
Nelipäiväisen elokuvajuhlan lipunmyynti käynnistyy torstaina 27.2. Liput näytöksiin maksavat 12 euroa ja
viiden lipun sarjakortti 48€. Keskustelutilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Ilman vapaaehtoisia ei festivaalimme toteutuisi
Jokainen talkoolainen saa festivaalipassin, jolla pääsee osallistumaan vapaa-ajallaan elokuviin ja monia muita etuja. Etsimme vapaaehtoisia pääasiassa festivaalin aikaisiin tehtäviin, mutta joitain tehtäviä on jo helmikuun lopussa.
Vapaaehtoishaku vuoden 2025 festivaalille on päättynyt.
Kino Reginan kevätohjelmistossa nähdään sarja korealaisen elokuvan ensimmäisen kultakauden elokuvia 1950- ja 1960-luvuilta. Helsinki Cine Aasia -festivaalin, Kavin ja Korean elokuva-arkiston (KOFA) kanssa toteutettu teemasarja esittelee valikoiman aikakauden merkkiohjaajien teoksia eri genreistä. Sarjassa nähdään seuraavat elokuvat:
Shin Sang-ok: The Flower in Hell (1958)
Yoo Hyun-mok: Aimless Bullet (1960)
Hong Eun-won: A Woman Judge (1962)
Kang Dae-jin: The Coachman (1961)
Lee Man-hee: The Devil’s Stairway (1964)
Kim Soo-young: The Seashore Village (1965)
Lisätietoa sarjan elokuvista ja esitysajoista löydät Kino Reginan sivuilta.
Aluksi: Suomen elokuva- ja av-ala kriisissä
Suomen elokuva- ja av-ala on tällä hetkellä vakavassa kriisissä. Nyt kaavaillut julkisen rahoituksen leikkaukset ovat toteutuessaan kohtalokkaita koko elokuvataiteen kentälle ja Suomen tulevaisuuden menestykselle. Ilman pitkäjänteistä ja vakaata perusrahoitusta ei alaa voida ylläpitää, kasvattaa ja kehittää täyteen potentiaaliinsa. Nykyinen kansainvälinen ja kotimainen elokuva- ja av-alan menestys on pitkäjänteisen työn tulosta. Elokuva- ja av-ala työllistää hyvin, tavoittaa laajoja, monimuotoisia yleisöjä, ja sillä on kansainvälistä kasvupotentiaalia. Hallituksen ratkaisu leikata alan rahoitusta heikentää merkittävästi Suomen tulevaisuutta. Leikkaukset kulttuurista eivät tue hallituksen kulttuuripoliittisia tavoitteita. Tällä hetkellä Suomessa on meneillään luova tuho, jota me allekirjoittaneet toimijat emme voi hyväksyä.
Elinvoimaisen ja moniäänisen elokuvafestivaalikentän toiminta turvattava pitkäjänteisesti
Kulttuuri on oleellinen osa merkityksellistä elämää, arkea, ihmisyyttä ja koko yhteiskuntaa. Ilman taidetta ei ole elämänlaatua, sivistystä, innovaatioita ja elinvoimaa. Ympäri Suomea on lukuisia elokuvafestivaaleja, joilla on erityinen paikka elokuvataiteen ekosysteemissä. Elokuvatapahtumat rikastuttavat eri kaupunkien ja alueiden kulttuuritarjontaa tuomalla moninaisten yleisöjen saavutettavaksi elokuvia, joita ei muuten nähtäisi Suomessa. Useille elokuville festivaalit ovat ensisijainen jakelualusta, minkä myötä festivaalit edistävät laajempaa elokuvakulttuuria.
Elokuvatapahtumilla on monia aluepoliittisia vaikutuksia niin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti kuin sosiokulttuurisesti. Suomen elokuvasäätiön teettämän tutkimuksen mukaan (2018, Parametra) valtakunnallisesti merkittävillä elokuvafestivaaleilla käydään huomattavasti useammin yksin (64% vastanneista käy yksin elokuvissa festivaaleilla) kuin kaupallisissa elokuvanäytöksissä. Elokuvafestivaalien merkitys alueelle ja yleisölle on suuri, ja ne kasvattavat merkittävästi yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta, osallisuutta ja näiden vahvistumista. Tätä kautta elokuvafestivaalit rakentavat parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, mikä tässä ajassa tukee henkisen huoltovarmuuden vahvistumisessa.
Elokuvafestivaalien työllistävä vaikutus niin koko AV-alalle kuin matkailuelinkeinolle on huomattava. Festivaalit säteilevät asiakasvirtoja ja taloudellista hyötyä myös muille toimialoille. Festivaalit ovatkin maakunnallisesti ja alueellisesti merkittävä kilpailutekijä ja tuovat alueelle elinvoimaa, vetovoimaa ja pitovoimaa.
Festivaalien ohjelmistoissa esitetään laajasti elokuvia kaikkialta maailmasta ja niillä vierailee myös runsaasti kansainvälisiä ja kotimaisia tekijävieraita ja ammattilaisia. Festivaaleilla on laajat verkostot eri toimijoihin niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Näin elokuvafestivaalit myös levittävät positiivista ja moniäänistä kuvaa Suomesta, mikä auttaa Suomen valtiota niin taloudessa, kaupassa kuin politiikassa.
Elokuvatapahtumat, kuten monet muutkin yleisötapahtumat Suomessa, ovat kärsineet kahdesta koronavuodesta; pandemia-ajan vaikutukset, epävakaa toimintakenttä ja nousevat kustannukset haastavat ennennäkemättömällä tavalla suomalaista kulttuurialaa. Koronan jälkeen suomalaiset elokuvateatterit ja tapahtumajärjestäjät näkevät vasta nyt, että yleisö on hiljalleen löytämässä takaisin teattereihin ja tapahtumiin. Valtion julkisella rahoituksella on keskeinen rooli elokuvatapahtumien jälleenrakennustyössä, uudistumisessa ja ylipäätään niiden jatkuvuuden turvaamisessa.
Allekirjoittaneet elokuvafestivaalit haluavat nostaa päättäjille esiin kehys- ja budjettivalmisteluun seuraavat toimenpiteet:
Toivommekin päättäjiltä taloudellisia toimenpiteitä sen osalta, miten valtion tuleva rahoitus vastaisi elokuvatapahtumien toiminnan laajuutta, laatua ja merkitystä niin koko Suomelle, sen eri kaupungeille ja kunnille, moninaisille yleisöille kuin koko suomalaiselle elokuva-alalle.
Ystävällisesti,
Merja Valkoja, festivaalijohtaja
Blue Sea Film Festival
Johanna Råman, toiminnanjohtaja
DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali
Laura Laaksonen, toiminnanjohtaja
Espoo Ciné
Ville Koivisto, festivaalipäällikkö
Forssan mykkäelokuvafestivaali
Eija Niskanen, taiteellinen johtaja
Helsinki Cine Aasia
Kaisa Näreranta, toiminnanjohtaja
Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa
Pekka Ollula, festivaalijohtaja
Huhtamo International Film Festival
Inka Koutaniemi, toiminnanjohtaja
IIK!!-kauhuelokuvafestivaali
Roosa Toivonen ja Joonas Koivula, tuottajat
Ilokuvafestivaali
Juuli Peltola-Kiviniemi, vastaava tuottaja
Joutseno Art Summer International Film Festival
www.joutsenonopisto.fi/elokuvafestivaali
Kaisa Kukkola, toiminnanjohtaja
Kokkolan Kinojuhlat
Mikko Aromaa, festivaalijohtaja
Night Visions -elokuvafestivaali
Mika Anttolainen, festivaalijohtaja
Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali
Juhani Oivo, vastaava tuottaja
Oulun Musiikkivideofestivaalit
Tuuli Jokinen, COO
Red Carpet Festari
Anna Korhonen
Refugee Film Festival
www.rff.turvapaikanhakijoidentuki.fi
Katri Kilpiä, vastaava tuottaja
Rokumentti Rock Film Festival
Annakaisa Vänttinen, festivaalijohtaja
Savonlinnan kansainvälinen luontoelokuvafestivaali
Severi Koivusalo, festivaalijohtaja
Sensommar Filmfest
Milja Mikkola, ohjelmapäällikkö
Sodankylän elokuvajuhlat
Juri Nummelin, festivaalijohtaja
Suomalaisen elokuvan festivaali
www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi
Riina Mikkonen, toiminnanjohtaja
Tampere Film Festival
Annika Dahlsten, festivaalijohtaja
Turku Animated Film Festival
Rose Pietola, vastaava tuottaja
Video Art Festival Turku
Hanna Tuominen, koordinaattori
Vinokino
Lisätietoja julkilausumasta:
Johanna Råman, toiminnanjohtaja
DocPoint-elokuvatapahtumat ry
puh. 050 455 8448
Tänä vuonna 12. kertaa järjestetty Suomen ainoa aasialaisen nykyelokuvan festivaali Helsinki Cine Aasia teki kaikkien aikojen kävijäennätyksensä. Kasvu oli huimaa festivaalin kokonaiskävijämäärän noustessa noin kolmanneksella edellisestä vuodesta.
Koronavuosien jälkimainingeissa yleisö palasi teattereihin aluksi varovaisemmin, mutta nyt ihmiset selkeästi janoavat jälleen korkealaatuisia kulttuurielämyksiä. Erityisen suurella ilolla huomattiin myös uusien kävijöiden löytäneen viikonlopun festivaalin näytökset.
“Olemme tyytyväisiä että ammattitaidolla valittu hyvätasoinen ohjelmisto on löytänyt katsojansa. Aasialaiselle elokuvalle on selvästi maassamme yleisö ja kysyntää”, iloitsee festivaalin taiteellinen johtaja Eija Niskanen.
Kaikista festivaalin näytöksistä neljäsosa oli loppuunmyytyjä. Suurimmat kävijämäärät keräsivät avajaiselokuva, kiinalainen Only the River Flows ja japanilainen Ogigami Naokon viimeisin elokuva Ripples.
Festivaalin ohjelmistossa suosittuja olivatkin erityisesti tutut japanilaiset ja kiinalaiset elokuvat, mutta loppuunmyyty vietnamilainen art house -elokuva Inside the Yellow Cocoon Shell todisti myös kaakkoisaasialaiselle nykyelokuvalle löytyvän paljon kiinnostunutta yleisöä. Myös festivaalin ilmaiset keskustelutilaisuudet vetivät väkeä Kinopalatsin alimpaan kerrokseen.
Yksi festivaalin suosituimmista elokuvista, japanilainen lgtbq-elokuva Egoist nähdään ilmaisnäytöksenä Vuotalolla keskiviikkona 27.3. klo 18:00.
Festivaalin asiakaskysely on myös nyt julkaistu. Vastaamalla annat festivaalin järjestäjille arvokasta tietoa, ja voit myös voittaa sarjakortin ensi vuoden festivaalille! Kyselyyn pääset vastaamaan täällä.
Helsinki Cine Aasia -festivaalia tukevat Taiteen Edistämiskeskus ja Helsingin kaupunki.
The Movie Emperor on komedinen kuvaus Kiinan elokuvateollisuudesta ja tähtikultista. Hongkong-stara Andy Lau revittelee vähän liikaa itseään täynnä olevana leffastarana, joka yrittää olla edelleen relevantti.
Eija, taiteellinen johtaja
Olen tietysti innoissani laajasta Kiina-osastosta, varsinkin kun en ole vielä nähnyt kaikkia sen leffoja! Koko ohjelmistoahan voisi muutenkin suositella, mutta nostetaan tässä vaikka korealaiset Work to Do ja Wild Roomer. Ensimmäistä en ole vielä nähnyt, mutta odotan siltä realistista ja kriittistä kulmaa työelämän rakenteisiin, joka on maailmanlaajuisestikin kiinnosta aihe. Wild Roomer on puolestaan jäänyt mieleen kiireettömästä ja hiukan oudosta tunnelmastaan.
Jenni, toiminnanjohtaja
Tokion kansainvälisen elokuvafestivaalin yleisö minä mukaan luettuna nautti A Long Shotista koko tunneskaalan voimin. Toiminta yhdistettynä hienovaraiseen yhteiskuntakritiikkiin teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Itse odotan näkeväni tämän vuoden HCAssa The Breaking Icen näkemistä, sillä modernit näkökulmat nykykiinan nuorten elämään ovat aina mieltä avartavia.
Linda, tuottaja
Jo vuonna 2022 Busanin festivaalilla vaikutuksen tehnyt Birth on tunteikas, erinomainen kuvaus naisen suhteesta omaan kehoonsa ja ulkopuolisista paineista raskauden aikana. Lisää mielenkiintoista naiskuvausta löytyy Solids by the Seashoresta, joka kuvaa ystävyyttä ja rakkautta thaimaalaisessa rantakaupungissa, täydellinen elokuva maaliskuun harmauteen!
Muru, tiedottaja
On harvinaista herkkua päästä näkemään eteläkorealaisia indietuotantoja Suomessa! Hail to Hell ei pelkää tarttua Etelä-Koreassa lähivuosinakin paljon puhuttaneisiin aiheisiin, kuten koulukiusaamiseen, itsemurhaan ja uskonnollisiin kultteihin. Mistään kärsimyksellä mässäilystä ei kuitenkaan ole kyse, vaan mainiot nuoret päähenkilöt pistävät ahdistavalle ympäristölleen kunnolla kampoihin!
Tuukka, apulaistuottaja
Yltiöpäisenä cinefiilinä en tietenkään voi olla nostamatta The Movie Emperor-elokuvaa. Heikkouteni on elokuvat elokuvateollisuudesta, varsinkin satiirit, jota tämä Ning Haonkin elokuva edustaa. Toronton elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos herätti mielenkiintoni heti ja onkin mahtavaa, että nyt se nähdään valkokankaalla myös Suomessa.
Joonas, apulaistuottaja
Teen graafista suunnittelua festivaaleille, ja elokuvien markkinointikuvat tulevat hyvinkin tutuiksi tapahtumaa edeltävinä viikkoina. Suurena luonnonystävänä ja valokuvaajana huomioni kiinnittyi heti ensimmäisenä Snow Leopard -leffan stilliin; kuva on sellaisenaankin todella kaunis, mutta myös aihe kiinnostaa tosi paljon. Tämän näytösillan haluan järjestää vapaaksi kalenteristani!
Tiia, graafinen suunnittelija
Tulin mukaan järjestelemään festivaalia vasta kun elokuvat oli valittu joten tietoni ohjelmiston elokuvista ovat rajalliset mutta Cannesissa menestyneet ovat yleensä olleet näkemisen arvoisia. Siksi odotukset ovat korkealla Inside the Yellow Cocoon Shellin ja Only the River Flowsin suhteen. Jälkimmäisessä neo-noir genre ja paikallisyhteisön pinnanalaisten salaisuuksien paljastuminen pikkuhiljaa osuvat täydellisesti omalle mukavuusalueelle 🙂
Tuomas, verkkosivut
Sarjalippujen ja yksittäisten näytösten ennakkomyynti on käynnistynyt festivaalin verkkosivuilla.
Yksittäislipun hinta on 12 euroa ja viiden lipun sarjalippu maksaa 48 euroa.
Festivaalin ajan lippuja voi myös ostaa kyseisen päivän esitysteattereista 30 minuuttia ennen päivän ensimmäisen näytöksen alkua aina päivän viimeisen näytöksen alkamiseen saakka.
Elokuvat on valikoitu Helsinki Cine Aasian ohjelmistoon tuoreeltaan mm. Aasian keskeisimmiltä elokuvafestivaaleilta, ja monet elokuvista on nähty myös kansainvälisten festivaalien pääsarjoissa.
Festivaalin tavoitteena on tarjota katsaus viime vuosina suureen suosioon nousseiden Itä- ja Kaakkois-Aasialaisten elokuvien mielenkiintoisimmat uutuudet sekä katsaus ajankohtaiseen aasialaiseen elokuvakulttuuriin.
Pema Tsedenin Snow Leopard, Ruokala Lokin ohjaajan uutuus – ja paljon muuta!
Torstaina 14.3. Cinema Orionissa nähdään avajaiselokuvana Wei Shujunin tiivistunnelmainen, Cannesin Un Certain Regard -sarjassa vuonna 2023 kilpaillut neo noir-jännäri Only the River Flows.
Lisäksi kiinalaisen kulttuuripiirin alueelta on mukana poikkeuksellisen laajasti elokuvia, mm. Hongkong-tähti Andy Laun tähdittämä herkullinen satiiri The Movie Emperor. Ohjelmistossa on myös tiibetiläisen Pema Tsedenin (1969-2023) viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Snow Leopard.
Etelä-Koreasta nähdään moninaisia aiheita, niin omintakeista tyttöenergiaa elokuvassa Hail to Hell kuin työelämän haasteita Work to Dossa. Japanilaisten elokuvien joukossa on mm. Ogigami Naokon (Ruokala Lokki) uusin ohjaus, musta komedia Ripples, sekä japanilaiskriitikoiden vuoden 2023 parhaaksi elokuvaksi valitsema Okiku and the World.
LGBT+-teema löytyy niin thaimaalaisesta Solids by the Seashoresta kuin japanilaisesta Egoistista. Vietnamista ohjelmistossa on kriitikkojen huomiota kerännyt visuaalisesti vaikuttava Inside the Yellow Cocoon Shell.
Elokuvanäytösten lisäksi ohjelmistoon kuuluu Kinopalatsissa järjestettäviä ilmaisia keskustelutilaisuuksia, joissa käsitellään mm. japanilaista vieraanvaraisuutta omotenashia, toimittaja-kirjailija Heikki Valkaman kanssa.
Koko ohjelmistoon pääsee tutustumaan täällä!
Lipunmyynti festivaalille alkaa nettisivuilla torstaina 29.2.2024. Liput festivaalin näytöksiin maksavat 12 euroa ja viiden lipun sarjakortti 48 euroa. Keskustelutilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Jos haluat, että Helsinki Cine Aasia-festivaalia järjestetään jatkossakin, muista osallistua tulemalla näytöksiin 😊😘
Vuoden 2024 Helsinki Cine Aasian avajaiselokuvana nähdään Wei Shujunin Only the River Flows. Cannesin Un Certain Regard-sarjassa vuonna 2023 kilpaillut tiivistunnelmainen neo noir-jännäri seuraa poliisipäällikön murhamysteeritutkimusta. Kiinan maaseutu 1990-luvulla luo erinomaiset puitteet päällikön syvenevän tutkimuksen odottamattomille käänteille.
Elokuva perustuu Kiinan nykykirjallisuuden tärkeimpiin nimiin kuuluvan Yu Huan lyhytnovelliin ”Mistakes by the River”. Jo aiemmilta Helsinki Cine Aasia-festivaaleilta tutun Wei Shujinin uutuus luo kiehtovan elokuvakokemuksen, jota et halua jättää välistä!
Festivaalin koko ohjelmisto julkaistaan 26. helmikuuta.
Vapaaehtoisten haku on päättynyt.
Festivaalin ohjelmistossa on luvassa jälleen laaja valikoima tuoreimpia aasialaisia elokuvia, Kinopalatsin ja Cinema Orionin toimiessa tuttuun tapaan festivaalin näytöspaikkoina. Festivaalin aikana voi sukeltaa kiinalaisten, japanilaisten, korealaisten ja muiden aasialaisten elokuvantekijöiden teoksiin hersyvästä komediasta koskettavaan draamaan.
Lisätietoa ohjelmistosta ja lipunmyynnistä saat parhaiten seuraamalla Helsinki Cine Aasia-festivaalin somea ja verkkosivuja – ole kuulolla ja varmista, ettet jää paitsi viimeisimmistä uutisista.
Valmistaudu matkaan aasialaisen elokuvan lumoavaan maailmaan – nähdään maaliskuussa!
