Kuva: Tomi Rantanen
Helsinki Cine Aasia -festivaali on nyt tullut päätökseensä. Tämän vuoden festivaali tarjosi jälleen lukemattomia elokuvaelämyksiä ja monipuolisti samalla käsityksiämme Aasian yhteiskunnista. Uusiin elokuviin keskittyvänä festivaalina Helsinki Cine Aasia on kansainvälisten elokuvafestivaalien pulssilla ja tarjoaa otollisen ikkunan ajankohtaisiin aiheisiin aasialaisessa elokuvassa. Se saattaa kannustaa myös siihen, että joku elokuvan ystävä katsoo tänä vuonna edes yhden elokuvan, joka ei tule Hollywoodista.
Ohjelmistossa nähtiin tänä vuonna useita kansainvälisesti tunnettuja japanilaisia elokuvia, kuten Kokuho – Kabukin mestari, Renoir ja Two Seasons, Two Strangers. Seoulin queer-piireissä viihtyvästä pohjoiskorealaisesta loikkarista kertova 3670 sekä vaihdevuosia käsittelevä Climacteric Woman monipuolistivat näkemyksiämme Etelä-Koreasta. Japanista nähtiin myös kiinnostava tositarina Blue Boy Trial, joka pohjautuu 1960-luvulla tapahtuneisiin sukupuolenkorjausleikkauksiin liittyviin oikeudenkäynteihin. Ruokaelokuvat kiinnostavat aina, ja eteläkorealainen People and Meat sekä thaimaalainen Morte Cucina saivat veden kielelle kukin omalla tavallaan.
Festivaalilla vierailivat ohjaaja Ha Myungmi ja tuottaja Yang Younghee kertomassa elokuvastaan Hallan. Keskustelutilaisuuksissa vierailivat kirjailija Minna Eväsoja, Vietnamin sodanjälkeistä aikaa tunteva Thu Nguyen ja valokuvaaja Onni Aaltonen, jonka näyttely Pohjois-Koreassa otetuista valokuvista oli esillä Kinopalatsissa.
Helsinki Cine Aasiassa käy elokuvafanien lisäksi runsaasti ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita nimenomaan aasialaisesta kulttuuripiiristä. Aasialaisten elokuvien katsomisen ei kuitenkaan tarvitse loppua, kun festarit päättyvät. Suomessa tarjonta on nykyään parempi kuin aikoihin, kun markkinoille on saapunut uusia elokuvalevittäjiä.
Keväällä teattereissa nähdään Kazuya Shiraishin moderni samuraielokuva Bushido (alkuperäiseltä nimeltään Gobangiri), Mamoru Hosodan animeuutuus Scarlet sekä tietysti festivaalin avajaiselokuva Kokuho – kabukin mestari. Taiwanilainen Vasenkätinen tyttö näkyy edelleen joissakin elokuvateattereissa. Aasialaista elokuvaa on monesti esillä myös Espoo Ciné ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Syksyllä koittaa puolestaan Locarnon elokuvajuhlien Kultaisella leopardilla palkitun Two Seasons, Two Strangers -elokuvan ensi-ilta.
Aasialaista elokuvaa voi harrastaa omalla ajallaan, ja haluaisin kannustaa kaikkia katsomaan edes jonkin verran myös vanhempaa elokuvaa. Se avartaa näkymää historiaan tavalla, johon nykyelokuva ei aivan samalla tavalla pysty. Elokuvien etsiminen voi tuntua hankalalta, mutta suoratoistopalveluista suositeltavia ovat etenkin Mubi ja Criterion Channel, joista jälkimmäinen vaatii pienen VPN-kikkailun. Yle näyttää toisinaan myös uusia ja vanhoja aasialaisia hittejä. Esimerkiksi Japanissa tuotetut elokuvat ennen vuotta 1954 ovat usein tekijänoikeusvapaita ja siten helposti saatavilla verkosta.
Elokuvateatterit Kino Regina ja Orion esittävät silloin tällöin vanhempia aasialaisia elokuvia. Fyysisinä tallenteina on nykyään laaja saatavuus niin uutta kuin vanhaa elokuvaa. Nykyelokuvan puolelta Netfilix panostaa tällä hetkellä paljon Aasiaan, ja yllättävän hyvä valikoima löytyy myös valikoitujen kirjastojen tarjoamasta Cineast-palvelusta. Röyhkeästi suosittelen katseluvinkkien ja oppien kalasteluun myös omaa Eturivissä-podcastia, jossa on iso painotus aasialaiseen elokuvaan.
Missä tahansa sen teettekin: katsokaa elokuvia!
Viktoria Murskaja