Kuva: Tomi Rantanen
Helsinki Cine Aasia on jättänyt Kinopalatsin salit, ja vähitellen elämä asettuu omaan uomaansa. Tänäkin vuonna festivaali tarjosi jälleen mahdollisuuden tutustua aasialaisen elokuvan viime vuosien kirkkaimpiin tähtiteoksiin, jotka olisivat muuten todennäköisesti ohittaneet Suomen teatterit kokonaan. Tällaisia ovat muun muassa Guan Hun Cannesin Un Certain Regard -palkittu Black Dog, Tokion elokuvajuhlilla palkittu Yoshida Daihachin Teki Cometh ja kiinalaisen mestariohjaajan Jia Zhangken uusin elokuva Caught by the Tides.
Sekä aasialaisen elokuvan harrastajana että siitä kirjoittavana ammattilaisena törmään usein kysymykseen: missä aasialaisia elokuvia voi oikein katsoa? Aasian maat kiinnostavat ja tulevat kiinnostamaan yhä enemmän, kun matkustelu lisääntyy ja populaarikulttuuri kansainvälistyy. On faktaa, että varsinkin tuoreempi harrastajasukupolvi haluaa nykyään yleensä katsoa elokuvansa vain laillisesti, jolloin jäljelle jäävät lähinnä suoratoistopalvelut ja fyysiset kopiot. Suomalaiseen teatterilevitykseen päätyvät vain hyvin harvat teokset.
Japanilaisista elokuvista täälläpäin maailmaa nähdään yleensä enemmän animea kuin näyteltyä elokuvaa – viime vuonna seitsemän anime-elokuvaa, kolme näyteltyä japanilaista elokuvaa ja toki Wim Wendersin saksalais-japanilainen tuotanto Perfect Days. Eteläkorealaisista elokuvista saadaan nauttia lähinnä niinä vuosina, kun jokin Park Chan-wookin tai Bong Joon-hon kaltainen iso nimi sellaisen tekee. Kiinalainen animaatioelokuva Ne Zha 2 paiskoo tällä hetkellä muita elokuvia sivuun kansainvälisissä lippukassatilastoissa, ja on jo nyt animaatioelokuvien maailman katsotuimpien elokuvien ykkösenä. Suomessa sitä tuskin tullaan näkemään. Ja Aasiaan kuuluu lukuisia muitakin maita kuin nämä ”isot kolme” – tämän vuoden festivaalilla nähtiin elokuvia esimerkiksi Kirgisiasta, Indonesiasta ja Vietnamista. Teatterilevityksessä sirkat sirittävät.
Omaa ansiokasta työtään tekevät toki elokuvafestivaalit, joista erityisesti Rakkautta & Anarkiaa on ollut aasialaisen elokuvan maahantuonnin pioneeri ennen Cine Aasiaa, sekä pienet itsenäiset elokuvateatterit, jotka esittävät sekä klassikoita että oman levitystoiminnan kautta tulevia uutuuksia.
Aasialainen populaarikulttuuri on monelle tärkeä harrastus, mutta elokuvat auttavat meitä myös ymmärtämään paremmin Aasian yhteiskuntia ja historiaa, kuten Korean tutkimuksen apulaisprofessori Andrew Logie taustoitti sunnuntaina ennen Etelä-Korean vuoden 1979 vallankaappauksesta kertovaa 12.12 The Day -elokuvaa. Nyt, kun Etelä-Koreassa tapahtui viime vuonna uusi vallankaappausyritys ja poikkeustilan julistus, teoksesta tuli jälleen ajankohtainen. Elokuva oli vuoden 2023 lippukassahitti, ja kansanjoukkojen vastustus esti vuoden 2024 tilanteen kärjistymisen vakavammaksi.
Vaikka tällaiset tapahtumat saattavat tuntua meille kaukaisilta, juuri elokuvien kautta voimme oppia Aasiasta paljon sellaista, joka jäisi muuten kielimuurien taakse. Helsinki Cine Aasia on mukana luomassa tilaa näille tarinoille, jotka avaavat uusia näkökulmia ja tuovat maailman lähemmäs meitä. Vaikka festivaali on nyt ohi, sen herättämät ajatukset ja tunteet elävät vielä pitkään. Kiitos oivalluksista ja pienistä kulttuurimatkoista, ja nähdään taas ensi vuonna!
Viktoria Murskaja